”Sinivalkoiset "leijonat punaisen lohikäärmeen maassa

Kesäkuun lopulla 1998 bussilastillinen Soitun veljiä, puolisoja ja leijonanpentuja matkasi Britanniaan. Matkalla oli myös rautalampilaisen kummiklubin pariskunta. Oli alkanut brittisyntyisen veljemme Mark Thomasin presidenttivuoden päätösaktiviteetti.

Lensimme Seutulasta Lontoon Stansteadiin ja sieltä ajoimme bussilla Keski-Englannin halki. Moottoritien paikkakuntaviitat kuulostivat tutuilta ainakin Englannin jalkapalloliigaa seuraaville.

Ensimmäinen pitempi pysähdys oli Birminghamissa, muutama klubipäällikkö pistäytyi juuri alkaneessa Lions Internationalin vuosikokouksessa. Me muut tutustuimme sillä välin läheisen keskiaikaisen kaupungin katedraaliin.

Kun Englannista olimme siirtyneet Walesin itsehallintomaahan, sen pohjoisrantamille, leveät pikitiet loppuivat. Snowdonin vuoriston mäkiset ja mutkaiset väylät näyttivät isolle bussille ajokelvottomilta, mutta ammattitaitoinen kuski osasi asiansa. Walesin 11 miljoonasta lampaasta näimme matkalla ainakin yhden miljoonan. Karujen vuorten arpina näkyi hylättyjä kaivoksia ja toimivia liuskekivilouhoksia. Talot olivat kivestä kattoja myöten. Kymrinkieliset paikannimet olivat usein LL-alkuisia, ja ne äännettiin merkillisenä kurkkuäänteenä. ”Y Ddraig Coch” (”Punainen lohikäärme”) eli Walesin lippu kertoi, että vaikka edelleenkin olimme Isossa-Britanniassa, matka jatkui nyt toisessa maassa.

Matkamme varsinainen kohde olikin Wales ja sen pohjoispäässä oleva Caernarfonin pikkukaupunki Irlannin meren rannalla. Ilmettä pienelle kaupungille antoi suuri keskiaikainen linna sekä lähitienoon monet muut turistikohteet. Läheisen Angleseyn saaren tärkein turistimagneetti on vanha rautatieasema, jonka ”alkuasukaskielisessä” nimessä on kirjaimia 58 eli lähes yhtä paljon kuin kännykän tekstiviestitilaan sopii. Kaunis saari tarjosi myös luontoa silmän iloksi. Holyheadissä ihmettelimme vuorovesi-ilmiötä ja korkeita rantakallioita, joiden seinämillä värikkäät lunnit ja lokit riitelivät pesäkoloista

 
 
 

   

 

Caernarfon

   

Vallan vaihto kuohu juomaan voimalla

 

Muutama päivä Caernarfonissa opetti, että walesilaisten ikivanha kieli jaksaa hyvin ja elää arkipäivää englannin ohella. Omalaatuinen kymri näkyi nykyaikaisissa joukkoviestimissä. Kadulla jäimme häpeämättömän uteliaina kuuntelemaan kun nuori äiti ”huastoi” esivanhempiensa kieltä kärryissä istuvalle pienokaiselleen. Vaikka walesilaisillakin on ollut omat vaikeat hetkensä Brittein saaren valtaväestön kanssa, elo näytti sopuisalta. Niinpä me suomalaisetkin uskalsimme pubissa jalkapallo-ottelua seuratessamme aplodeerata Englannille, kun paikalliset nuoret miehetkin niin tekivät. Aavistus siitä, että joskus ovat kansanryhmien välit olleet vaikeitakin, jäi korvaan koulumuseossa.Oppaana ollut vanha leidi innostui kertomaan sadan vuoden takaisesta häpeätaulusta, joka ripustettiin lapsen kaulaan, jos hän oli erehtynyt englannin sijaan puhumaan äidinkieltään. Nykyisin kouluopetusta saa kymrin kielellä peruskoulusta Cardiffin yliopistoon saakka. Eri asia on sitten se, kumpi kielistä tarjoaa paremmat mahdollisuudet isossa maailmassa.

 
 
 

Caernarfonin-päivien kohokohta soittulaisille oli eräällä Snowdon-vuoren kohokohdalla. Joukkomme matkasi vuoristojunalla rinnettä ylös, vielä pieni patikointimatka ja päähenkilöt vieläkin ylemmäksi patsastelemaan laen korkeimmalle kivelle. Alkoi klubin vetovastuun vaihtoseremonia. Mark Thomas riisui presidentillisen pinssiliivinsä ja luovutti sen seuraajalleen, Ilmo Koivistoiselle. Puheita, onnentoivotuksia, aplodeja ja shamppanjaa. Kaikin puolin korkeatasoinen leijonajuhla!

Walesin retken paluukyyti kulki maan länsi- ja eteläosien kautta Bristoliin ja sieltä Lontooseen. Walesin tiet olivat yhtä kiharaisia kuin tulomatkallakin, mutta luonto muuttui paljon vehmaammaksi.

Vuoren rinteitä ja laaksoja peittivät sankat metsät. Etelässä talojen puutarhoissa kasvoi jopa täysikokoisia palmupuita. Saharasta pistävä lämmin ilmastovyöhyke rikastuttaa luontoa. 

Paluumatkalla veli Kyösti tavalliseen tapaansa kysyi, olimmeko nyt saaneet kokemuksia vai elämyksiä. Siihen oli helppo vastata, että kyllä olimme - molempia. Matkailu avartaa.

Holyhead


Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch.
On siinä rautatieaseman nimellä pituutta. Mikähän olisi käännös suomeksi tai sitten Savoksi?

 

DIOLCH YN FAWR eli thank you very much, Mark ja Helena!              - Lauri Palomäki